Aava Kertun kotitilalla viihtyvät sekä nuoret että vanhat

Aava Kertun kotitilalla Södra Vallgrundissa riittää vilskettä, sillä tilalla asustaa yli 80 eri eläintä. Matkailijat ovat tervetulleita vierailemaan tilalla, jossa asustaa kissoja, pupuja, vuohia, lampaita, kilejä, kaksi ponia, villapossuja, minisika, kanoja, viiriäisiä, ankkoja, hanhia, silkkikanoja ja -kukko, tipuja, hiehoja, lehmä ja kolme vasikkaa. Tilalla asustaa myös koira, mutta se on vierailijoiden aikana sisällä.

Aava Kertun kotitilan valtteja ovat hyvin hoidetut eläimet sekä ainutlaatuinen vanhan ajan miljöö. Kanat ja kissat tepastelevat vapaasti pihalla.

Aava Kertun kotitilalla asuvat Anna Salmi ja Kimmo Kauppila yhdessä tyttäriensä Aava Kertun ja Sylvin kanssa. Pariskunta huolehtii yhdessä eläimistä. Salmi pyörittää tilan matkailutoimintaa ja huolehtii muun muassa ryhmävarauksista. Kauppila puolestaan tekee korjaustyöt ja valmistaa ruoan ryhmille. Molemmat käyvät töissä tilan ulkopuolella. Kauppila omistaa Café & Restaurant Salterietin ja on siellä kokkina.

Aava Kertun kotitilan valtteja ovat hyvin hoidetut eläimet sekä ainutlaatuinen vanhan ajan miljöö.

– Ennen isovanhemmilla oli eläimiä kotona. Pienet eläintilat ovat hävinneet, eivätkä lapset pääse enää helposti katsomaan eläimiä. Kaikki lapset eivät välttämättä tiedä enää, mistä ruoka tulee kauppoihin, Kauppila sanoo.

Aava Kertun asukkaat saavat omalta tilaltaan munia, maitoa, hunajaa ja lihaa.
– Kerran sanoin ostavani kaupasta kananmunia. Silloin neljävuotias Aava Kerttu totesi kuitenkin, että eihän kaupasta saa munia, koska siellä ei ole kanojakaan, Kauppila muistelee hymyillen.

Aluksi pariskunnalla oli kissa ja koira, minkä jälkeen hankittiin vuohi ja lampaita. Sen jälkeen eläinkatras on kasvanut vähitellen.

Eläimiä hankittiin vähitellen

Aava Kertun tilalla esimerkiksi kanat ja kissat tepastelevat vapaasti pihalla, ja sopu säilyy hyvin. Eläinten nimien muistaminen sujuu ongelmitta, ja Salmi muistaa jopa niiden syntymäpäivät. Eläinmäärä vaikuttaa suurelta siihen nähden, että Salmi ja Kauppila ovat varttuneet kaupungissa.

Pariskunta halusi asua maaseudulla, ja aluksi he asuivat Laihialla. Maaseudun rauha toi hyvän vastapainon Kauppilan työlle yökerhossa. Kissan ja koiran jälkeen he hankkivat vuohen ja lampaita. Sen jälkeen eläinkatras kasvoi kanoilla, hevosella ja ponilla.

Perheen kotona vieraili jo tuolloin lapsia päiväkodista katsomassa eläimiä. Pariskunnan koti Laihialla alkoi käydä ahtaaksi, ja uusi koti löytyi Södra Vallgrundista vanhasta maalaistalosta.

– Aloimme markkinoida kotitilaamme päiväkodeille ja kouluille. Vähitellen sana levisi. Vierailijoita alkoi tulla yhä useammin ja odottamattomina aikoina, mikä kävi rankaksi. Siksi päätimme alkaa pitää kotitilaa vieraille avoinna tiettyinä päivinä, Kauppila kertoo.

Terho-possu katselee vieraita aitauksessaan.

Kotieläintila muistuttaa menneisyydestä

Aava Kertun kotieläintilalla vierailee paljon lapsiperheitä. Tilalla vietetään myös lasten syntymäpäiväjuhlia, joita järjestetään yhä enemmän. Lisäksi siellä vierailee polttariporukoita.

– Täällä käy myös vanhuksia ja muistisairaita. Heistä näkee, että vierailu täällä on suuri elämys. Kotieläintila muistuttaa menneisyydestä, ja usein varttuneemmat vieraat sanovat, että täällähän tuoksuu tutulta, Kauppila kertoo.

Lasten suosikkieläimiä ovat puput ja kissat. Aava Kertussa on järjestetty esimerkiksi lapsille kilipäivä sekä luonto- ja taideleiri. Vasikoiden juottaminen tuttipullosta on ollut erityisen suosittua lasten mielestä.

Pieniä kilit ovat olleet lasten suosiossa.

Aava Kertun kotitila on avoinna tiistaista lauantaihin 12.8. asti. Kotitila on avoinna myös kesäsesongin ulkopuolella ryhmille varauksesta vuoden ympäri. Tilalle on hankittu toukokuussa 2016 mehiläistarha, ja pariskunnan suunnitelmissa on alkaa myydä maailmanperintöhunajaa.

teksti ja kuvat: VASEK

Lue myös juttu Mervi-hirvestä: Mervi-hirven tapaaminen on unohtumaton elämys

Muut Merenkurkkuun liittyvät jutut:
Molpehällorna, Mikkelinsaarten risteily/Varppi, Granösundin saaristolaismuseo, Sommaröhallen, Merenkurkun majatalo, Kvarkenturer, Meribjörkö