Avainasemassa olemassa olevien rakennusten energiatehokkuus

EnergyWeekin energinen pöhinä jatkui tapahtumaviikon viimeisenä päivänä kaupungintalon lisäksi myös yliopistolla, missä vuorossa oli Renewable Efficient Energy IV -tapahtuman toisen päivän osuus sekä rakentamiseen keskittyvä Energy and Buildings -seminaari. Kestävän rakentamisen projektipäällikkö Mauritz Knuts sai kunnian avata seminaarin täydelle auditoriolle, johon oli kokoonnuttu kuulemaan lähes nollanergiarakentamisesta.

Oik. Mauritz Knuts avaa seminaarin.
Alla Professori Jarek Kurnitski

Energiatehokkuus ja siihen pyrkiminen ei ole pelkästään kustannus vaan investointi, jolla on iso tuottoprosentti. Buildings Performance Institute Europen projektipäällikkö Sara Kunkelin mukaan eurooppalaiset direktiivit luovat hyvän pohjan lähes nollaenergiarakentamiselle. Energiansäästämisessä rakennusala on avainasemassa, mutta rakentajien ja suunnittelijoiden panos ei hänen mukaansa pelkästään riitä, vaan myös rakennusten omistajien tietoisuutta on lisättävä sekä saatava aikaan muutoksia käyttäytymismalleihin. Avainkysymys on olemassa olevien rakennusten energiatehokkuus, ei pelkästään uudisrakentamisen.

Professori Jarek Kurnitski muistutti puheenvuorossaan, että nykyisen lainsäädännön mukainen nollaenergiarakentaminen ei oikeastaan ole mitään nollaenergiarakentamista. Hän myös heitti ilmaan kysymyksen, mitkä energiavirrat otetaan huomioon lähes nollaenergiarakentamisessa? Ympäristöministeriön, Rakennusteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n FInZEB-hankkeessa kiteytetään näkemys sille, mitä Suomessa tarkoitetaan EU:n edellyttämillä lähes nollaenergiarakennuksilla ja määritellään mille tasolle energiatehokkuusvaatimukset eri rakennustyypeille asetetaan.

Ville Reinikaisen innostavassa puheenvuorossa tutustuttiin vanhan toimistotalon muuttamiseen lähes nollaenergiataloksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut valmis tai edes keskeneräinen projekti vaan Granlund Oy:n Nordic Built -haasteeseen osallistunut kilpailutyö. Vielä ei tiedetä koska kilpailutyössä esitelty Hippostalo, Tampereen toiseksi rumimmaksikin tituleerattu rakennus, todella remontoidaan. Esitellyssä casessa pyrittiin nollapäästöihin, ottamaan huomioon urbaani elämä sekä luonto ja saamaan aikaan paikallisesti sovellettava, skaalattavissa oleva ja moniammatillisena yhteistyönä tehtävä konsepti. Energiatehokkuuteen pyrittiin laskemalla energiankulutusta kauttaaltaan ja tasaamaan kulutushuippuja esim. siirtämällä ne keskipäivästä aamuun tai iltaan. Haasteena Reinikaisen mukaan on lisäksi Pohjoismaissa tarvittavat erilaiset energiaoptimointisäädöt kesälle ja talvelle.

Yrkeshögskolan Novian Leif Östman nosti puheenvuorossaan esiin monta ongelmaa, mutta myönsi ettei hänellä ole ratkaisuja niihin. Östman viittasi, samoin kuin Reinikainen, 70- ja 80-lukujen rumiin elementtitaloihin, jollaisissa Östmanin mukaan asuu Suomessa 1,5 miljoonaa ihmistä. Kuten Kunkel aiemmin päivällä totesi; on keskityttävä nimenomaan näihin jo olemassa oleviin rakennuksiin ja niiden saattamiseen energiatehokkaiksi.

Iltapäivän puheenvuoroissa saatiin tutustua myös Lappeenrannan yliopiston vihreään kampukseen sekä Ruotsin lähes nollaenergiarakentamisen nykytilaan ja tulevaisuuteen, myös vähän menneisyyteen. Åsa Wahlström muistutti, että Ruotsi on ainut maa, jossa talojen energiatehokkuus todella tarkistetaan jälkikäteen, että se vastaa luvattua tasoa. Suomessa energiatodistuksen E-luku on vain laskennallinen, eikä sen paikkaansa pitävyyttä tarvitse mittauksilla todentaa.

Lähes nollaenergiarakentamiselle on tärkeää myös älykkäät sähköverkot ja se, miten talojen tuottama energia (esim. aurinkoenergia) saadaan siirrettyä sähköverkkoon silloin, kun sitä tuotetaan yli talon ja sen asukkaiden oman tarpeen. Näistä asioista kertoi ABB:n Harri Liukku. Päivän päätteeksi Skaala Oy:n Jari Jaskari selvitti ikkunoiden tärkeyttä lähes nollaenergiarakentamisessa.

Lisätietoja

Mauritz Knuts
projektipäällikkö, Kestävä rakentaminen ja energiatehokkuus -hanke
050 306 8419