Minun seutuni vuonna 2050?

Vaasanseudun Kehitys Oy VASEKissa logistiikka-asiantuntijana työskentelevä Riitta Björkenheim on saanut opiskella MDI Akatemiassa tämän päivän aluepoliittisia ilmiöitä.

Tuntuu jotenkin, että värikkäät otsikot ikävistä muutoksista vyöryvät vastaan niin lehtien sivuilta kuin ruuduiltakin. Aina niitä ei kutsuta aluepolitiikaksi, vaan niissä viitataan negatiiviseen muuttoliikkeeseen, syntyvyyden laskuun tai työvoimapulaan.

Yksi aluepolitiikan ilmiöihin keskittyvien opintojen aikana saamistani tehtävistä oli etsiä pitkästä listasta itselleni tärkeitä arvoja ja pohtia niiden perusteella, minkälaisen haluaisin oman asuinseutuni olevan, kun päästään vuoteen 2050.

Voisin pohtia tässä algoritmejä, tekoälyä ja koneoppimista, mutta minun arvoni ovat ilmeisesti rouhean pehmeitä, sillä sain kuulla pohdintojeni maalaavan aika muumimaailmamaista asuinpaikkaa. No, se ei ehkä ole ollenkaan huono asia täällä Strömsön kotiseudulla.

Asuminen seudullani olisi vahvasti elinkaarimallin mukaista. Kymmenen kilometrin säteellä löytyisi niin upeita tornitaloja kuin hevostilojakin. Asumista jokaiseen lähtöön. Minun seudullani olisi kuitenkin myös selkeä keskus, laajasti tunnistettuja maamerkkejä – inspiroivia selfie-taustoja.

Yhden tärkeän arvon, uudistumisen tunnusmerkkinä löytyvät globaalit yhteydet, joita tarvitsemme saadaksemme maailmalta uusia ideoita, asiantuntijoita ja osaamista. Siksi seudullani on luonnollisesti vilkas lentokenttä sähkölentokoneyhteyksineen, autonomiset kulkuneuvot, hyvät raideyhteydet lähelle ja kauas – ehkä jopa hyperloop – sekä innovatiivinen satamayhteisö meriliikenteen solmukohtana.

Tarvitsemme yritys- ja teollisuuspuistoja, joissa hyödynnetään kestäviä energiaratkaisuja ja jotka toimivat rohkean innovoinnin kehitysalustoina, tuottaen samalla maailmanluokan menestystarinoita. Kuulostaa ehkä vähän naiiviltakin, mutta minun seudullani vuonna 2050 työpaikat ja rakennukset teollisuudessa ovat sellaisia, joissa sekä robotit että työntekijät viihtyvät ja joiden rakentaminen ei pilaa ainutlaatuista luontoamme.

Seutumme tarvitsee myös mallin elinikäiselle oppimiselle, joka toimii eräänlaisena yhteiskuntakouluna. Rohkaisten ja kannustaen meitä kaikkia elinikäiseen oppimiseen, esimerkiksi vieraita kieliä, digitaitoja, eräopaskokkikursseja tai vaikka filosofiaa ja astronomiaa.

Työ muuttuu eikä meitä nuoremmat sukupolvet enää tee työtä samoin kuin me. Eikä millenniaalien jälkeiset sukupolvet halua arjeltaan samaa kuin millenniaalit. Elämältä, vapaa-ajalta ja työltä odotetaan merkityksellistä, innostavaa, alati muuttuvaa palapeliä. Pidetään aivan itsestäänselvyytenä, että ilmapiiri on innostava, seudulla on avoimet verkostot, kaupunkiwifi-verkot ja mahdollisuudet matalan kynnyksen harrastamiseen – vuoden 2050 versiot crossfitistä, joogasta, taide- ja näytelmäkerhoista sekä lähiruokatoreista. Luonnollisesti myös Instagram-kuviin sopivia kahviloita. Tai mikä sovellus onkaan siihen mennessä korvannut Instagramin?

Minun seutuni on riittävän mielenkiintoinen tarjotakseen asukkailleen merkityksellisen arjen ja värikkään vapaa-ajan. Mitkä ovat sinun tärkeimmät arvosi? Minkälaista olisi asuminen ja työskenteleminen sinun Vaasan seudullasi vuonna 2050?

Kolumni julkaistu Vaasa Insiderissä 26.2.2020