Remontointitarpeessa olevien rakennusten kirjo on suuri

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka

EnergyWeekin viimeisenä päivänä oli heti aamulla tungosta, kun Energy & Buildings -tapahtuman näyttelysali avautui. Hieman myöhemmin seminaarisali täyttyi, kun ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka avasi virallisesti tilaisuuden.

Pokka kertoi vierailleensa energiaviikolla muutamaa vuotta aikaisemmin ja sai nyt ilokseen todeta tapahtuman olevan entistäkin suurempi ja vaikuttavampi. Puolet Suomen rakennuskannasta on rakennettu 1980-luvulla tai myöhemmin eli 70-luvun energiakriisin jälkimainingeissa. Asumisesta johtuvien päästöjen rajoittaminen on kustannustehokasta, jos uusien rakennusten sijaan remontoidaan energiatehokkaasti.

– Vuosikymmenien aikana remontoinnista on tullut tärkeämpää kuin uudisrakentamisesta. 1960-luvun jälkeen rakennettuja rakennuksia on paljon eli rakennusten tyyleissä ja tekniikassa on paljon vaihtelua. Remontoinnissa on rakennusten luonne huomioitava, kustannustehokkuutta unohtamatta, Pokka totesi.

Kristina Mjörnell

Rakennusfysiikan professori Kristina Mjörnell esitteli SIRen tutkimusverkostoa Ruotsista. Tutkimusverkosto on keskittynyt kestävän integroidun rakentamisen edistämiseen, ja Pokan tavoin myös Mjörnell toi esiin sotien jälkeen rakennetun rakennuskannan remontointitarpeet.

Mjörnellin mukaan on vaikea arvioida koska remontoiminen on kustannustehokasta ja kuinka sen kannattavuus lasketaan. Myös asukkaat on huomioitava. Mjörnellin esittämästä kartasta kävi ilmi kuinka kipeiden remontointitarpeessa olevan alueen asukkaiden tulotaso oli alhainen. Ruotsissa vuokra-asuminen on Suomea yleisempää, ja siksi Mjörnell painotti useasti sitä, että energiaremontin tekeminen ei saa tehdä asumista vuokralaisille liian kalliiksi.

– Remontoinnin on oltava kestävää kaikista näkökulmista, niin talouden, ympäristön kuin sosiaalisin perustein tarkasteltuna, hän totesi.

Mikael Paronen Arcadasta

Energia- ja materiaalitekniikan yksikön johtaja Mikael Paronen Arcadasta kysyi puheenvuorossaan voiko rakennuksen U-arvoja mitata vai pitääkö ne ottaa taulukosta. Hän esitteli Arcadan tutkimusryhmän kehittämää mullistavaa mittausmenetelmää, jonka avulla on saatu selville, että uusien rakennusten todelliset U-arvot ovat joskus todella kaukana suunnitteluvaiheessa saadusta laskennallisesta U-arvosta. Vanhojen rakennusten U-arvot otetaan taulukoista, eivätkä nekään yleensä pidä paikkaansa, mutta Arcadan menetelmällä niidenkin todellinen U-arvo voidaan mitata. Hän myös heitti ilmoille kysymyksen miksi U-arvoja lasketaan? Energiaremontin suunnittelua varten, rakennustyön laadun varmistamiseksi, viihtyvyyden optimoimiseksi sekä kosteusvahinkojen estämiseksi.

Itävaltalainen tutkija Tobias Waltjen esitteli seminaariyleisölle Itävällan rakenuusbiologian ja -ekologian instituutin kokoamaa katalogia, jossa on esitelty erilaisia vanhoja rakennusteknisiä ratkaisuja ja tapoja sekä materiaaleja, joilla ne voidaan remontoida energiatehokkaasti. Katalogissa esitellään erilaisia materiaalivaihtoehtoja, jotka Waltjenin mukaan eivät kaikki ole kustannuksiltaan järkeviä, mutta teknisesti kuitenkin mahdollisia.

[contact_member,name=Mauritz Knuts,id=22,details=Name]