Suklaantekijäksi sattumalta

Luupin alla helmikuussa Hemgården

Ritva Södergårdin yrittäjän ura lähti liikkeelle kuin vahingossa. Hän halusi miehensä Helmerin kanssa lapsilleen rauhallisen ja mukavan kasvupaikan, jossa voisi elää lähellä luontoa ja hoitaa eläimiä. He löysivät Hemgårdenin, 30 vuotta asumattomana olleen pienen tilan, jonka rakennukset he remontoivat yksi kerrallaan.

Vuonna 2000 Södergårdit muuttivat Hemgårdeniin. Pian pihassa oleva talli täyttyi eläimistä: hevosista, lampaista, vuohista, ankoista ja kaneista, ja erilaiset lapsiryhmät löysivät tiensä mielenkiintoiselle kotieläinpihalle. Kun pihapiirissä ollut mummonmökki saatiin remontoitua, Ritva päätti laajentaa Hemgårdenin palveluja tilausravintolatoiminnalla.

Oman toimen ohessa toteutettu maatilamatkailupalvelu kävi välillä voimille, vaikka pariskunta nauttikin siitä. Ritvan mielessä alkoi kajastaa haave kokopäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymisestä. Kun aiemmin Adlercreutzin suklaakuulia valmistanut Christina Neuman kertoi, ettei aio enää jatkaa suklaanvalmistusta, Ritva päätti ryhtyä jatkamaan hänen työtään. Hän sanoutui irti työpaikastaan vuoden 2007 alussa.

Alun perin matkamuistoksi kehitetyt Adlecreutzin suklaakuulat ovat samankokoisia kuin Suomen sodan (1808-09) aikaisten aseiden ammukset, raehaulit.

Suklaantekijän oppivuodet

Ensimmäinen vuosi suklaantekijänä oli harjoittelua. Melko pian yrittäjäksi ryhdyttyään hän tajusi, että pelkkien Adlercreutzin kuulien varassa hänen liiketoimintansa ei voisi kasvaa, vaan toimintaa pitäisi kehittää. - VASEKin Kjell Nydahl on auttanut minua monin tavoin yrityksen perustamisvaiheessa ja sen jälkeen eri kehittämistilanteissa. Keskustelut hänen kanssaan ovat auttaneet selventämään kulloistakin tilannetta, Ritva kiittelee.

Ruotsissa käsintehtyjen suklaamakeisten suosio on paljon suurempi kuin Suomessa, joten Ritva etsi yhteistyökumppaneita siltä suunnalta. Hän löysikin Ruotsista kollegoja, jotka ottivat hänet mukaan kehittämisryhmäänsä. Yhdessä ruotsalaiskollegojen kanssa Ritva lähti kahdeksi viikoksi opintomatkalle Meksikoon, kaakaopavun kotimaahan. Matkalla Ritva ammensi paljon tietoa eri kaakao- ja suklaalajikkeista, mutta vielä antoisampia olivat toisten suklaayrittäjien kanssa käydyt keskustelut.

- Tullessani kotiin Meksikosta pääni oli täynnä erilaisia kehittämisideoita. Ymmärsin, että ilman koneita tuotantokapasiteettini olisi aivan liian alhainen, Ritva muistelee.

Ennen suklaankuorrutuskoneen hankkimista Ritva opetteli koneen käyttämistä Göteborgilaisessa Berzelii Choklad -yrityksessä, jossa ranskalaissyntyinen mestari Sylvain Marron tutustutti hänet suklaanteon saloihin. Palattuaan Vöyrille Ritva keskittyi uusien konvehtimakujen luomiseen sekä Hemgårdenin brändin kehittämiseen yhdessä graafikon kanssa.

Kohti uusia haasteita

Kesäkuussa 2008 tilattu suklaankuorrutuskone saapui. Se moninkertaisti Hemgårdenin konvehtientekokapasiteetin. - Investointi oli suuri tämänkokoiselle yritykselle, mutta ilman sitä toiminnan volyymi olisi jäänyt liian pieneksi, Ritva selittää.

Koneellisesti tapahtuvasta kuorruttamisesta huolimatta Hemgårdenin suklaat ovat edelleen käsityötä. - Konvehdit tehdään käsin ja niihin käytetään parhaita raaka-aineita, aitoa kaakaovoita ja kaakaomassaa sekä kermaa ja mausteita.

Tänä vuonna Ritvan päätehtävänä on panostaa markkinointiin ja jälleenmyyntiverkoston kasvattamiseen sekä kehittää Hemgårdenille uusia tuotteita esimerkiksi liikelahjoiksi. Myös uusien tuotantotilojen suunnittelu on työn alla. Taantuma ei innostunutta yrittäjää pelota, vaan hän kulkee rohkeasti kohti uusia haasteita.

Ritva Södergårdin työpaikka kotipihassa on perheen lapsille mieluinen vaihtoehto. 8-vuotias Amanda on piipahtanut koulupäivän jälkeen äidin työpaikalle, jossa voi vaikka valvoa laatua maistelemalla suklaakuulia.

www.hemgarden.fi  

Teksti: Johanna Haveri
Kuvat: Pekka Mäkynen