Etusivu›VASEK›Viestintä›Luupin alla ›Toukokuu 2009›
Johanna Vanharanta on toiminut yli seitsemän vuotta Kotipizza-yrittäjänä Sepänkylässä, Mustasaaressa. Ensimmäiset vuodet pizzeria toimi Sepänkylän torilla erityisesti Kotipizzoille suunnitellussa, helposti paikalleen siirrettävässä rakennusmoduulissa, jonka asiakkaat ristivät akvaarioksi. Viime elokuussa Sepänkylän Kotipizza vaihtoi toimipaikkaa ja muutti samaan liikerakennukseen uuden K-supermarket Piffin kanssa.
- Hiukan liikepaikan vaihtaminen jännitti etukäteen, sillä tila on paljon suurempi ja vuokra on entistä korkeampi. Myös aukioloaikamme pitenivät, mikä tarkoitti lisäystä henkilöstökuluihin, Johanna Vanharanta kertoo.
Muutto oli kuitenkin onnistunut ratkaisu, myynti on noussut, ja sama sisäänkäynti kaupan kanssa on tuonut pizzeriaan aivan uusia asiakkaita.
Ruotsissa syntynyt Vanharanta muutti 1980-luvun lopulla Vaasaan, sillä hänen sukujuurensa ovat Pohjanmaalla. Hän ehti saada kosketuksen Kotipizza-ketjun toimintaan 1990-luvun alussa, kun hänen silloinen miehensä perusti Kotipizzan Tampereelle. Koti-ikävä toi kuitenkin Vanharannan pian takaisin Pohjanmaalle.
Ennen Kotipizza-yrittäjäksi ryhtymistään Vanharanta oli töissä ruotsinkielisen teknillisen oppilaitoksen keittiöllä. Koska koulu oli kesät kiinni, Vanharanta työskenteli kesäisin Sepänkylän Kotipizzassa silloisen yrittäjän Ulla Litmasen palveluksessa. Kun Litmanen tiedusteli Vanharannan halukkuutta Sepänkylän Kotipizzan ostamiseen, hän aluksi kieltäytyi. Laskeskeltuaan vähän aikaa yrityksen tuottoja ja kuluja hän kuitenkin päätti ostaa yrityksen Litmaselta.
Yrittäjyyden alkutaival oli työlästä kahden lapsen yksinhuoltajalle. Onneksi isovanhemmat hoitivat lapsia niin, että nuori yrittäjä pystyi tekemään pitkiä päiviä ja kartuttamaan yrityksen kassaa. Finnvera ja pankki uskoivat hänen liikeideaansa ja lainasivat hänelle alkupääoman yrityksen perustamiseen.
- Minulla on ollut onnea liikepaikan kanssa. Tiedän päässeeni paljon helpommalla kuin moni muu yrittäjä eikä minun ole tarvinnut tappaa itseäni työnteolla, Vanharanta kiittelee. - Minulla on ollut myös hyvä henkilökunta, johon olen aina voinut luottaa.
Sepänkylän Kotipizzassa työskentelee seitsemän henkilöä sekä osa-aikainen siivooja. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut melko pieni, pisin työsuhde on kestänyt jo seitsemän vuotta ja jatkuu yhä. Vanharannan mukaan siihen vaikuttaa etenkin työolosuhteet sekä palkkaus. - Pyrin kohtelemaan työntekijöitäni niin kuin haluaisin itsekin tulla kohdelluksi.
Kotipizza-ketju on erinomainen esimerkki franchising-yrittäjyydestä, joka on kahden itsenäisen yrityksen välistä pitkäaikaista ja sopimukseen perustuvaa yhteistyötä. Franchising-yrittäjäksi ryhtyminen on strateginen valinta, jossa yrittäjä sitoutuu noudattamaan sopimuksen mukaista konseptia ja saa erillistä maksua vastaan käyttöönsä ketjun tuotemerkin sekä yhteisen markkinoinnin ja muun tuen.
Vanharanta on tyytyväinen siihen, että lähti Kotipizza-yrittäjäksi ja olisi epäröimättä valmis tekemään saman uudelleen. Hänellä on ollut hyvä ja tuottava liikepaikka, joten hän on voinut hyvillä mielin maksaa myynnin määrään sidotut järjestelmä- ja markkinointimaksut. - Niitä vastaan saan käyttööni toimivan konseptin, valtakunnallisesti tunnetun tuotemerkin sekä ketjun vahvan markkinointituen. Myös ketjun tarjoamat koulutus- sekä kirjanpito- ja palkanlaskentapalvelu ovat erittäin hyödyllisiä, Vanharanta toteaa.
Vanharanta kertoo, että Kotipizza-ketjuun kuuluminen antaa myös epävirallista vertaistukea. Esimerkiksi Pohjanmaalla toimivat Kotipizza-yrittäjät tapaavat usein toisiaan vapaa-ajalla ja vaihtavat kuulumisia keskenään.
Hyvän ja luotettavan henkilökunnan ansiosta Vanharanta pystyy huoletta pitämään välillä töistä vapaata. Vapaa-aikanaan hän käy ahkerasti kuntosalilla. Lomalla hän yleensä lähtee ulkomaille, jotta pystyy irrottautumaan kokonaan arjesta. Kotona Vanharanta johtaa laumaa, johon kuuluvat nuoremman tyttären lisäksi kaksi koiraa ja neljä kissaa. Kesäisin Vanharanta tuulettaa paineitaan 1200-kuutioisen Harley Davidson Sportsterin ohjaimissa.
Teksti: Johanna Haveri
Kuva: Pekka Mäkynen